Oman Tuvan historiaa

Matti Huusari

100 vuoden aikana Oma Tupa on nähnyt monenlaista. Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on käynyt purkukuntoisena, mutta toimii nyt mm. akustiikaltaan erinomaisena juhlatilana.

Oman Tuvan historia alkaa vuodesta 1917, jolloin vastaperustettu yhdistys Ikaalisten Maanviljelijäin Liitto keskusteli oman talon rakentamisesta. Rakennustoimikunta lähti rivakasti liikkeelle, tilasi piirustukset arkkitehti Bertel Strömmeriltä, ja piirustukset valmistuivatkin nopeasti. Strömmer oli syntyjään Ikaalisten apteekkarin poika, ja hän toimi sittemmin 35 vuotta Tampereen kaupunginarkkitehtina.

Seuraavana vuonna perustettiin osakeyhtiö, jolla oli pitkä nimi: Ikaalisten Maataloustuottajain Asunto-osakeyhtiö Oma Tupa. Osakkeitten merkintä oli aluksi vähänlaista, kunnes helmikuussa 1919 merkintöjen katsottiin riittävän ja varsinainen yhtiö perustettiin Ikaalisten Seurahuoneella (paikalla nyk. Ika-Hovi).

Alkoi toimelias aika. Ikaalinen-lehti kertoo tukkitalkoista ja -lahjoituksista, kivenajosta, sahauksista ja tiilenlyönnistä. Rakennustyöt pysähtyivät kuitenkin 1921. Varojen ja tilojen käyttäjien etsintä jatkui 1922-1923. Osaran maamieskoulun siirtoa esitettiin Omalle Tuvalle. Manttaalikunta osti rakennustyömaan 1923 ja järjesti urakkahuutokaupan talon valmiiksi saattamiseksi. Urakkahuutokaupassa rakennusurakoitsija Werner Asell Ikaalisista sitoutui rakennuttamaan talon piirustusten mukaisesti syyskuuhun 1924 mennessä. Vihkiäisiä vietettiin vuoden 1924 lopulla.

Ravintolan ja matkustajakodin vuokraus sekä käräjätilojen ja kunnantoimiston (2 huonetta ja käräjäsali kokouksiin) saaminen Omalle Tuvalle olivat taloudellisesti tärkeitä tapahtumia.

Mutta sitten alkoivat vaikeudet. Vuokralaiset vaihtuivat tiheästi. Yhteistyö Tampereen Teatterin kanssa oli kuitenkin hedelmällistä. Teatterinjohtaja Eino Salmelainen palasi usein kesäkaudella kotikonnuilleen ja ohjasi iltamanäytelmiä. Kulissejakin saatiin lainaksi Tampereelta.

Vuonna 1938 manttaalikunta päätti myydä Oman Tuvan suojeluskunnalle. Käyttäjät vaihtuivat, mutta talousvaikeudet jatkuivat. Historia kertoo edelleen vaihtuvista vuokralaisista ja loputtomista korjauksista. Elokuvien esittäminen aloitettiin kuitenkin 1941.

Suojeluskuntalaitos lakkautettiin 1944 valvontakomission vaatimuksesta, ja sen omaisuus siirrettiin valtiolle. Ikaalisten suojeluskunnan kannatusyhdistys lahjoitti omaisuutensa Ikaalisten yhteiskoulun kannatusyhdistykselle. Alkoi käräjöinti Oman Tuvan omistussuhteista. Manttaalikunta asetti kyseenalaiseksi kaupan, jolla Oma Tupa oli 1938 myyty suojeluskunnalle. Asian käsittely vietiin korkeimpaan asti. Lopulta valtio myi Oman Tuvan manttaalikunnalle.

Kulttuurihistoriallisestikin arvokas rakennus oli mahdollistanut eturivin taiteilijoiden vierailut Oman Tuvan tilaisuuksissa. Erityisen merkittävä ja kiintoisa oli 1940-luvun lopulla Heikki Teittisen laulukoulu, jonka ansiosta talossa oli tarjolla konsertteja ja jopa oopperaa. Muun muassa Kim Borg on sittemmin muistellut Teittisen laulukoulua.

1950-luvulla suoritettiin täydellinen peruskorjaus, jossa olivat mukana talon alkuperäinen arkkitehti Bertel Strömmer ja hänen poikansa Gunnar Strömmer. Ravintola ja matkustajakoti sekä juhlasalin elokuvatekniikka saatettiin ajan tasalle. Juhlasalissa juhlittiin usein isoja häitä ja syntymäpäiviä. Käräjäsali oli muutettu 1960-luvulla kansalaiskoulun luokkahuoneiksi. 1970-luvulla ympyrä sulkeutui, kun Oma Tupa myytiin MTK:n Ikaalisten yhdistykselle.

Suuren rakennuksen ylläpito tuli kuitenkin kalliiksi. Alue alkoi kiinnostaa rakentajia, ja vuonna 1987 Rakennus-Anttilan ostotarjous hyväksyttiin. Kiinteistö siirtyi uudelle pankin ja rakennusliikkeen kiinteistöyhtymälle seuraavan vuoden alussa.

Alkoi kamppailu Oman Tuvan säilyttämisen puolesta ja säilyttämistä vastaan. Museovirasto painotti suojelua, mutta kaavoituslautakunnan mielestä suojelu ei sopinut kaavaan. Ympäristöministeriö totesi Oman Tuvan suojeltavaksi kohteeksi, mutta koska se sijaitsi rakennuskieltoalueella, asia oli ratkaistava asemakaavalla. Palattiin tavallaan lähtöruutuun. Oman Tuvan kohtalosta tehtiin yleisökyselyt 1989 ja 1995, ja molemmissa enemmistö kannatti säilyttämistä.

Säilyttämiseen tähtäävä yhdistys aloitti toimintansa 1998.

Kesällä 1999 Wanhan kauppalan kotiseutuyhdistys Oma Tupa piti isot talkoot pihamaan siistimiseksi. Talkoista tulikin suosittu mielenilmaus- ja osallistumismuoto. Vuodesta 2000 niitä on järjestetty joka lauantai ja myöhemmin myös keskiviikkoisin.

Yhdistys päätti 28.11.2000 ostosta, ja 30.11.2000 Ikaalisten Säästöpankin johtaja Juha Laitinen ilmoitti pankin myyvän Oman Tuvan yhdistykselle odottamatta kaupungin päätöksiä.

Kauppakirja allekirjoitettiin 11.12. 2000 ja ankara kunnostustyö alkoi. Alkuperäisen "strömmerismin", barokki-klassismin hengessä huolellisesti toteutettu korjaus on arkkitehti Matti Huusarin käsialaa. Upea lopputulos on tutustumisen arvoinen. Samaa mieltä oli arvovaltainen juhlaväkikin, kun Oma Tupa vihittiin uudelleen käyttöön 22.11.2003.

Vuonna 2004 julkaistu Leo Lammin ja Matti Huusarin kirja OMA TUPA kertoo yksityiskohtaisesti talon historian. Kirjan monet valokuvat ja piirrokset valaisevat eri vaiheita.